Yksin yrittävä yksinyrittäjä

Vaivaisella parin vuoden yrittäjätaustalla voin sanoa, että yrittäminen on tosiaan täyttä työtä. Se vaatii ahkeruutta, intohimoa, työteliäisyyttä, kovia hermoja, pitkäjänteisyyttä ja stressin sietokykyä. Toisaalta se vaatii myös kykyä tunnistaa omat rajansa, tehdä töitä niska hiessä ja toisinaan lyödä ovi säppiin viimeistään kun tunto katoaa kehosta. Yrittäjähän on täysin lainsuojaton ja tekee töitä omasta halustaan mutta myös omalla riskillään.

Kerran soitin virkamiehelle, joka iloisesti totesi olevansa juuri kahvitunnilla ja pyysi palaamaan asiaan tunnin kuluttua. Sanotaanko siis näin, että yrittäjyys on todella myös luonnekysymys ja kokopäiväiseen yrittäjyyteen heittäytyvän täytyy olla vähän hullu. Kellosta katoavat tunnit ja töitä tehdään usein vapaan lomassakin. Stressinsietokykyä vaaditaan niin yrittäjältä kuin myös mahdolliselta perheeltä. Ja varsinkin siltä perheeltä. Jos työ vaatii työskentelyä kodin ulkopuolella, en myöskään ihan heti suosittelisi sitä pienten lasten vanhemmille (tai ainakaan pikkulasten äideille). Yrityksestä tulee todella se lisälapsi. 

Oma päiväni saattaa pahimmillaan mennä näin: Klo 7 mennessä herätys, lapsi kouluun, toinen päiväkotiin (huom. kaikki retkikamppeet toki mukana), pikapikaa töihin ennen asiakasta, hoidon jälkeen kiireesti lapsi hammaslääkäriin ja sitten lapsi kotiin, takaisin töihin ja illalla klo 19 - 20.30. kotiin. Tämän jälkeen päivän kuulumiset lapsilta (huom. kiire ei saa näkyä), iltasadut (eläydy lukemiseen) ja hyvät yöt lapsille. Sitten hoitolapyyhkeiden ja -lakanoiden pesu ja kuivaus, tiskikone päälle, koneella töitä ja nukkumaan. Näinhän se menee. Ja sunnuntai on The Perhepäivä.

Onneksi työ tuo energiaa tullessaan ja jokainen asiakaskohtaaminen tuo valtavasti voimaa. Juurikin siksi ja sen ansiosta jaksaa tehdä töitä. Jos työ ei inspiroisi niin paljon, en välttämättä jaksaisikaan tällä tahdilla, en tässä elämäntilanteessa. Onneksi saankin tehdä juuri sitä työtä, mitä eniten rakastan. Ja onhan tässä hyvätkin puolensa, ehdottomasti. Kun kiire äityy liialliseksi, vihelletään peli poikki ja pidetään pari vapaapäivää. Hyvällä omallatunnolla.

Jos joskus on ovessa post -it -lappu,voi syy olla myös hänessä.