Neulaa heinäsuovasta ja kannattaako edes etsiä

Olen suoltanut iholleni elämäni aikana varmasti miljoonia eri ainesosia, joista läheskään kaikista en ole sen kummemmin ottanut ajatustakaan huolta. Puhumattakaan hiusväreistä, joita aloin käyttää 13 -vuotiaana. Hennatatuoinneista, kynsi- ja ripsiliimoista, eksoottisista ihotuotteista ja hajuvesistä, kylpykuulista, ihmeöljyistä. Kestoväreistä iholla ja kulmilla. Made in China mutta ei kai se haittaa. 

Entisenä kosmetiikkamyyjänä sain työn puolesta kokeilla ja käyttää upeimpia tuotteita ja hienojen brändien tuotoksia. Etuoikeutettua, ehdottomasti! Ja vau, kuinka monet niistä toimivat! Ihmevoiteet, tuhkimotipat, yöaikaan aktivoituvat tehoseerumit. Silmänympärysvoiteet, joiden helmiäinen tekee silmän valkuaisesta kirkkaamman näköisen! Hieno kosmetiikan ihmemaa. Olen yhäkin sitä mieltä, että moni apea mieli voidaan saada kosmetiikalla nostettua aivan uusille urille. En tietenkään tarkoita diagnosoitua masennusta, mutta yleistä elämän harmautta tai varsinkin myrkyllistä asennetta, joka muuttaa kaiken harmaaksi. 

Saatava ilo voi olla (kärjistetysti) itänaapureittain riikinkukkotyylistä tai pohjalaisittain hyvää oloa ja hehkua omalla iholla ja kehossa. Tai mitä vain siltä väliltä. Kunhan se tuo iloa. 

Toisaalta omat kosmetiikkamyyjän vuoteni kalliiden brändien kanssa veivät tielle, jolla olen vielä nykyäänkin. Ihoni ei lupaavan alun jälkeen enää tuntunutkaan hyvältä vaan alkoi vähitellen aggressiivisesti kuivua, hilseillä ja pahentua. Ensin vain retinolipohjaisten, vahvasti vaikuttavien tuotteiden kanssa, myöhemmin myös hajusteettomien herkän ihon tuotteiden kanssa. Lopulta syväkosteuttavinkaan voide tai seerumi ei vain tehonnut. Vaikeahoitoinen atopia. 

Lopulta, alle kolmikymppisenä, olin aina kosmetiikkaliikkeen sensitive -osastolla naamani kanssa etsien edes jotain, joka ei ihoa pahentaisi. Ja usein kuitenkin joko pahensi tai piti ennallaan, harvoin paransi. Jos paransi, se oli hetkittäinen vaihe ennenkuin iho tottui uuteen aineeseen. Jouduin tutustumaan inceihin. Tosiaan jouduin, sillä tuossa vaiheessa en saanut niistä mitään iloa vaan etsin pelkästään syyllisiä omituisiin allergioihin ja hirveisiin päiviin. Kun lopulta tajusin, että edes luksusmerkin lupaama tulos ei kohdallani toimikaan lupausten mukaisesti, alun lannistus vaihtui kuitenkin taas toivoon. 

Tämä on se, mikä ei toimi. Mikä on se, joka toimii? Miksi tämä ei toimi vaikka lupaa niin? 

Kerron blogissani aika ajoin selektiivisen kosmetiikan löydöksistä koska se on minulle tutuinta jo työn puolesta. Saatan toki kertoa myös markettipuolen tuotteista, sillä hinta ei useinkaan korreloi laadun tai toimivuuden kanssa kovin paljoa. Ennen kaikkea kerron aika ajoin tuotteista, joista löydän paljon hyvää ja aidosti tehokkaita, turvallisia ainesosia.

Itselleni tämä etsintä tuotti lopulta hienon asian. Tiedän nyt, miksi ihoni muuttui kuten muuttui, loppuiäksi. On paljon tapoja, joilla pahentaa ihoaan mutta myös paljon tapoja, joilla sitä voi parantaa. Ja näissä löydöksissä ulkoapäin laitettu kosmetiikka on vain pieni osa. Ihminen on sittenkin kokonaisuus. 

Neulan etsintä heinäsuovasta! Niin todella koin aluksi kun tajusin, että atopia alkoi aiheuttaa sairaslomapäivän vaatimaa surua ja harmia. Nyt kun ongelma on kohdallani poistunut, ajattelen, ettei mikään ole enemmän mielenkiintoista kuin etsintä! Ja ehkä ympyrä kohdallani myös sulkeutuu: Tämän vuoksi olen kosmetologi.

Ihon ja ihotutkimusten opiskelu on ikuista mutta ihanaa.